Hyvin nukuttu, heräsin kello 5:00 jälkeen, hyvä ilma
Niinpä ajattelin lähtiä käymään kotikonnuilla kävelemässä ja oikaisemaan jäseniä.
Kävelin jonkin verran yli 20 km.
Suuntasin valtionmaalle Sinetän ja Norvajärven alueelle. Päästyäni suoalueelle alkoi nivankylän suunnalta kuulua koiran haukkua ja se melko joutuisasti läheni reittiäni kohti, missä olin pöhikköisessä vesi-uoma juonteessa. Koiran haukkua kuului ja käsitin ihmisen mylvinnän kuuluvan samoilta suunnilta noin vähintään 100 metrin päästä, kävi mielessä, että odottelen, ettei vain luule minua hirveksi. Mutta jatkoin siitä matkaa suunnata pikkuhiljaa Sortovaaraan.
No noin 2- tunnin jälkeen saavuin vaaran laelle ja tein tervaksista hyvän nuotion.
Sitten jonkin ajan kuluttua kookas hirvikoira, liekö Laika tutkapangat paikoillaan, ilmeisen poissa tolaltaan, laiha, käyttäytyi uhkaavasti välillä haukkuen. Turvauduin nuotioon ja siinä useita kierroksia kierrettiin sen ympäri. Sain siinä napattua haulikon käteeni ja ajattelin jo, että piru vie, tähänkö joudun turvautumaan. Käytiin vielä pari kierrosta nuotion ympäri ja ajattelin ottaa nyt kovat huudot ja huitoa ranka- puulla samalla, nyt koiran sain häädettyä 30 metrin päähän, josta se sitten 20 minuutin päästä lähti matkohinsa.
Ajattelin sitä mennessä tapahtuvaa koiran ajoa ja ääntä, mikä kuulosti samalta, kuin nuotiolla. Ajohan suuntautui aivan tiheikössä ja kuitenki suuntautui Kuoksajärven suuntaan noin 10 km, että oliko tuo Karhua ajossa Ja oliko se mylvintä siellä karhun hätistely yrityksiä, luuli sitten nuotiolla minua ajettavakseen.
Joka tapauksessa nuotiolla koira käyttäytyi aivan poissa tolaltaan. Ja olen kyllä ennenkin kohdannut hirvikoiria metsä retkilläni, mitkä ovat suhtautuneet välinpitämättömästi ihmiseen.
SUOSITTELEN OMISTAJAA VIEMÄÄN KOIRAN PIIKILLE, ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Olin kotona kello 16:00 jälkeen ja reissussa 10 tuntia, Päivi vähän ihmetteli kun ääneni on käheä, kyllä sillä huudettiinki.