Aamusta ääni edelleen kadoksissa ja tuntui, että keuhkokuume se tästä kehittyy.
Kuitenki päivän mittaa alkoi pehnemään, ei kuitenkaan ääni löytyny, enkä sitä käyttänyt.
Puolen päivän aikaan Päivin vein tuuraamaan Kotielle kotimiestä, Rampo- ja Maurikoiran seuraksi.
Iltasella hakasin Päivin takaisin.
Päivällä muistelin, kuinka hyvin muistankaan lapsuuteni ajalta, jopa ennen 2-vuotta, kuinka kävin äitini kanssa naapurikylässä tapaamassa mummoani, muitakin sisaruksia oli mukana, mutta yksilöidä heitä en pysty. Selvästi mummoni persoona on muistikuvissani ja kuinka hän olikaan pieni.
Toinen hyvin selvästi muistiini on jäänyt kuva, kun karkasin suoniityn heinänteko porukalle kahvia hakemaan. Matkaa oli 2 km kotiin ja ikää 2,5-vuotta. Hyvin muistan kytänneeni Äijin hangotessa latoon heiniä, että missä vaiheessa livahdan hänen ohitseen. Ja matkan väliltä elävä muistikuva poron tapaamisesta kärrytiellä ja kuinka kiersin sen ohi kaukaa metsää pitkin. Heinänteko väki oli sillä välin toteuttanut etsintää niityn lähistöllä olleilla hetteillä ja ympäristössä. Kotiin saapuessa olin tuumannut, että tulin hakemaan niitylle kahvit.
Aina Äijin kuolemaan 1958 asti on helppo muistella tapahtumia, mutta sitten on tapahtunut jotakin, koska siitä onkin lähtenyt pimeä aika, mistä ei mielikuvia juurikaan. Paitsi kärsin paljon painajaisista ja ilmeisesti Äijin kuoleman jälkeen alkoi pudotuspeli suuressa sisarusparvessa jylläämään.
Tässä täytyy olla puhumatta vielä, jotta ääni löytyisi ja ettei tule pahempaa, kuumetta ei kuitenkaan ole ollut.
Nyt on sauna taas lämmitä ja kohta saunaan.
